Sosiaalisuus tarkoittaa halua olla tekemisissä ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot taas tarkoittavat kykyä tulla toimeen toisten kanssa. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Sosiaalisuus on tempperamenttipiirre ja siten synnynnäinen. Sosiaaliset taidot taas ovat opittuja. Sosiaalinen kehitys tarkoittaa sitä, että lapsi oppii vuorovaikutustaitoja ja oppii ratkaisemaan arkipäivän ongelmia, esimerkiksi pääsemään mukaan leikkiin. Selitystä sille, miten lapsen sosiaalisuus kehittyy, esitetään monissa teorioissa, kuten kiintymyssuhdeteoriassa ja vertaissuhdeteoriassa.
Lapsen kulttuurinen ympäristö vaikuttaa aina hänen kehitykseensä. Ympäristön reaktioista riippuu, millainen persoonallisuus lapselle rakentuu. Kasvattajan reaktiot määräävät, tuleeko lapsen synnynnäisestä temperamentista haitta vai voimavara. Vähäistäkin sosiaalisuutta voidaan edistää, jos lasta tuetaan positiivisesti vuorovaikutustilanteissa ja kannustetaan
Sosiaalisuus ei takaa hyviä sosiaalisia taitoja, mutta se auttaa niiden kehittymisessä. Sosiaalinen ihminen haluaa tulla toimeen muiden kanssa. Saamalla palautetta sosiaalisista taidoistaan lapsi voi ymmärtää miten kehittää taitojaan lisää. Tärkeää on se, miten lapsi oppii tunnistamaan toisten tunteita heidän eleistään ja ilmeistään. Tämä auttaa mm. silloin, kun lapsi haluaa tehdä aloitteen leikistä toisen lapsen tai lasten kanssa.
Sosiaalisesti taitava lapsi kykenee hallitsemaan tunteensa ja sovittamaan yhteen omat toiveensa ja muiden tavoitteet ja olemaan joustava erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Leikin merkitys
Leikki vaikuttaa lapsen älylliseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Leikissä syntyy sosiaalinen kokemus, jossa lapsi oppii huomioimaan myös muiden näkökulman ja erottamaan oikeaa ja väärää. Samalla lapsen oma tahto ja ennakointikyky kehittyvät, koska hänen pitää suunnitella, tehdä päätöksiä ja toteuttaa ne.
Moraali
Lapsen sosiaalisten suhteiden, tunne-elämän ja persoonallisuuden kehittymisen sekä ajattelun kehittymisen myötä lapselle kehittyy myös moraali eli käsitys oikeasta ja väärästä.
Turvallinen kiintymyssuhde
Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsen hoitaja vastaa lapsen fyysisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin johdonmukaisesti. Lapsi on ruokittava kun tällä on nälkä ja lapsen kanssa on seurusteltava. Lapsi uskaltaa ja siten myös oppii näyttämään tunteitaan ja ilmaisemaan tarpeitaan, mikä kehittää itsetuntoa, stressinsietokykyä ja empaattisuutta. TURVALLINEN KIINTYMYSSUHDE ON HYVÄ POHJA MYÖHEMMILLE SOSIAALISILLE SUHTEILLE.
Miten voisin tukea lapsen sosiaalista kehitystä? esimerkkejä
1-3:
- Kannustan leikkiin muiden kanssa ja ratkoa pulmia ryhmässä
-Lapsen toimiessa väärin, annan välittömän palautteen.
-Annan selvät rajat siitä mikä on oikein ja väärin
-Järjestän leikkejä missä pitää tunnistaa tunnetiloja kasvojen ja eleiden perusteella.
3-5v:
-Järjestän ryhmäleikkejä, missä pitää odottaa omaa vuoroaan ja ottamaan toisten ajatukset huomioon. (saavat vaikka valita itselleen eläimen roolihahmokseen, mutta sellainen eläin mitä kukaan muu ei ole)
-Asetan leikkeihin selkeät säännöt
5-6v:
-Annan lasten toimia itsenäisemmin leikkien kanssa, mutta huolehdin että kukaan ei jää ulkopuolelle. Muistutan tarpeen mukaan säännöistä ja käyttäytymisestä.
maanantai 25. huhtikuuta 2016
Lapsen kielenkehitys
Kieli on lapselle väline jäsentää havaintojaan, tutkia ympäristöään ja hankkia tietoa, Kieli myös mahdollistaa sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppimisen sekä toimii käyttäytymisen säätelijänä. Lapsi tarvitsee kielen oppimiseen mallia, lähellä olevien ihmisten huomiota ja yhteistä tekemistä, jossa kieltä käytetään luontevasti ja monipuolisesti.
Lapsi saattaa tarvita rohkaisua kertoakseen omia ajatuksiaan ja joku toinen taas hyvää mallia suomen kielestä, jos hänen kotonaan puhutaan jotain muuta kieltä. Näihin minulla lähihoitajana on mahdollisuus vaikutta. Minun tulee kuitenkin tietää lapsen kielen kehityksen pääpiirteet kussakin ikävaiheessa, jotta voin tukea lapsen kielen kehittymistä. Minun tulee olla myös tietoinen jokaisen lapsen henkilökohtaisista tarpeista.
Lapsella on hyvin varhainen valmius reagoida ihmiskasvoihin ja kyky alkaa erottaa omaan äidinkieleensä kuuluvia äänteitä. Tehokas oppiminen on mahdollista, koska lapsen hermosto pystyy muokkautumaan tehokkaasti. Kielen oppimisen edellytyksenä kuitenkin on normaalisti kehittynyt keskushermosto ja äidinkieltä puhuva ympäristö. Kielen oppiminen etenee varhaisesta esikielellisestä kaudesta aina sujuvaan kieleen ja vuorovaikutukseen. Aluksi opitaan äänteitä ja sitten sanoja, minkä jälkeen sanat yhdistetään lauseiksi, sanoja opitaan taivuttamaan ja lauseista alkaa syntyä tarinoita.
Kielen kehitys eri ikävaiheissa (1-6v)
1-3v:
-Lapsi alkaa ymmärtää kieltä ensimmäisen elinvuotensa lopulla.
- Eleet toimivat lapsella ilmaisun tukena esim. ojentaa molemmat kätensä halutessaan syliin.
-Ensimmäiset sanat ovat yksittäisiä ja yksi sana voi olla hyvin yleistetty.
-1,5vuotiaana sanasto kehittyy nopeasti . Lapsi huomaa, että kaikilla ympäristön kohteilla on nimet ja hän kyselee niitä paljon (nimeämisvaihe) Lapsi osaa noin 10-50 sanaa, mutta ymmärtää puhetta paremmin kuin sitä itse tuottaa.
-noin 2vuotiaana lapsi alkaa yhdistellä sanoja eli sanoo kaksi sanaa peräkkäin muttei osaa vielä taivuttaa niitä. Vähitellen lapsi oppii taivuttamaan sanoja ja alkaa käyttämään verbejä ja sitä kautta myös muiden sanaluokkien sanat alkavat yleistyä(.2,5 vuotiaana)
-3vuotiaan puhe on jo ymmärretävää. Lapsi osaa jo sanojen taivutuksia ja käsky,kielto- ja kysymys lauseita. 3vuotiaan kanssa voi leikkiä sana-ja loruleikkejä.
-4-5vuotiaana lapsen puhe alkaa jo muistuttaa aikuisen puhetta. Mukana on kaikki sanaluokat, aikamuodot ja taivutusmuodot. Lapsen tarinan kerronta tarkentuu. Kaikki konsonantit ilmaantuvat yleensä tähän mennessä.
-5vuotiaana sanojen ääntäminen on yleiskielen mukaista. Aikuisten ja muiden lasten kanssa leikkiessä ja toimiessa muovautuvat vuorovaikutuksen perustaidot: lapsi oppii keskittymään kuuntelemiseen, kysyy kuulemastaan, pystyy vastaamaan kysymyksiin ja oppii puhumaan vuorollaan. Lapsi osaa toimia ohjeiden mukaan.
-6vuotiaana hiotaan kielellinen oppimiminen koulussa. Vuorovaikutustaidot kehittyvät läpi elämän.
Miten voisin tukea? esimerkkejä
1-3v:
-Puhuessani lapselle varmistan, että hän kuuntelee. Laskeudun hänen tasolleen, otan katsekontaktin ja kuuntelen rauhassa hänen puhettaan(pätee jokaisessa kehitysvaiheessa)
-Puhun yksinkertaisia, lyhyitä lauseita ja toistan tarvittaessa.
-Sanoitan omaa toimintaani"Nyt Janne solmii kengännauhat"
-Olen kärsivällinen lapsen ollessa levoton. Odotan kunnes hän rauhottuu ja aloitan keskustelun uudestaan -Luen paljon lapsille.
3-6v:
-Luen paljon ja kyselen lapselta kirjan kuvista
-Kyselen mitä lasten piirrustuksissa tapahtuu ja kirjaan tarinat ylös
-Loruilen ja riimittelen paljon
-Annan lapsille sanallisia toiminta ohjeita ja autan niiden noudattamisessa
Lapsi saattaa tarvita rohkaisua kertoakseen omia ajatuksiaan ja joku toinen taas hyvää mallia suomen kielestä, jos hänen kotonaan puhutaan jotain muuta kieltä. Näihin minulla lähihoitajana on mahdollisuus vaikutta. Minun tulee kuitenkin tietää lapsen kielen kehityksen pääpiirteet kussakin ikävaiheessa, jotta voin tukea lapsen kielen kehittymistä. Minun tulee olla myös tietoinen jokaisen lapsen henkilökohtaisista tarpeista.
Lapsella on hyvin varhainen valmius reagoida ihmiskasvoihin ja kyky alkaa erottaa omaan äidinkieleensä kuuluvia äänteitä. Tehokas oppiminen on mahdollista, koska lapsen hermosto pystyy muokkautumaan tehokkaasti. Kielen oppimisen edellytyksenä kuitenkin on normaalisti kehittynyt keskushermosto ja äidinkieltä puhuva ympäristö. Kielen oppiminen etenee varhaisesta esikielellisestä kaudesta aina sujuvaan kieleen ja vuorovaikutukseen. Aluksi opitaan äänteitä ja sitten sanoja, minkä jälkeen sanat yhdistetään lauseiksi, sanoja opitaan taivuttamaan ja lauseista alkaa syntyä tarinoita.
Kielen kehitys eri ikävaiheissa (1-6v)
1-3v:
-Lapsi alkaa ymmärtää kieltä ensimmäisen elinvuotensa lopulla.
- Eleet toimivat lapsella ilmaisun tukena esim. ojentaa molemmat kätensä halutessaan syliin.
-Ensimmäiset sanat ovat yksittäisiä ja yksi sana voi olla hyvin yleistetty.
-1,5vuotiaana sanasto kehittyy nopeasti . Lapsi huomaa, että kaikilla ympäristön kohteilla on nimet ja hän kyselee niitä paljon (nimeämisvaihe) Lapsi osaa noin 10-50 sanaa, mutta ymmärtää puhetta paremmin kuin sitä itse tuottaa.
-noin 2vuotiaana lapsi alkaa yhdistellä sanoja eli sanoo kaksi sanaa peräkkäin muttei osaa vielä taivuttaa niitä. Vähitellen lapsi oppii taivuttamaan sanoja ja alkaa käyttämään verbejä ja sitä kautta myös muiden sanaluokkien sanat alkavat yleistyä(.2,5 vuotiaana)
-3vuotiaan puhe on jo ymmärretävää. Lapsi osaa jo sanojen taivutuksia ja käsky,kielto- ja kysymys lauseita. 3vuotiaan kanssa voi leikkiä sana-ja loruleikkejä.
-4-5vuotiaana lapsen puhe alkaa jo muistuttaa aikuisen puhetta. Mukana on kaikki sanaluokat, aikamuodot ja taivutusmuodot. Lapsen tarinan kerronta tarkentuu. Kaikki konsonantit ilmaantuvat yleensä tähän mennessä.
-5vuotiaana sanojen ääntäminen on yleiskielen mukaista. Aikuisten ja muiden lasten kanssa leikkiessä ja toimiessa muovautuvat vuorovaikutuksen perustaidot: lapsi oppii keskittymään kuuntelemiseen, kysyy kuulemastaan, pystyy vastaamaan kysymyksiin ja oppii puhumaan vuorollaan. Lapsi osaa toimia ohjeiden mukaan.
-6vuotiaana hiotaan kielellinen oppimiminen koulussa. Vuorovaikutustaidot kehittyvät läpi elämän.
Miten voisin tukea? esimerkkejä
1-3v:
-Puhuessani lapselle varmistan, että hän kuuntelee. Laskeudun hänen tasolleen, otan katsekontaktin ja kuuntelen rauhassa hänen puhettaan(pätee jokaisessa kehitysvaiheessa)
-Puhun yksinkertaisia, lyhyitä lauseita ja toistan tarvittaessa.
-Sanoitan omaa toimintaani"Nyt Janne solmii kengännauhat"
-Olen kärsivällinen lapsen ollessa levoton. Odotan kunnes hän rauhottuu ja aloitan keskustelun uudestaan -Luen paljon lapsille.
3-6v:
-Luen paljon ja kyselen lapselta kirjan kuvista
-Kyselen mitä lasten piirrustuksissa tapahtuu ja kirjaan tarinat ylös
-Loruilen ja riimittelen paljon
-Annan lapsille sanallisia toiminta ohjeita ja autan niiden noudattamisessa
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
Lapsen fyysinen ja motorinen kehitys
FYYSINEN
Lapsuusikä voidaan jakaa eri ikäkausiksi kasvun ja kehityksen rytmin mukaan. Ikäkaudet kuitenkin vaihtuvat liukuvasti ja niiden väliset rajakohdat ja nimitykset ovat sopimusluonteisia.
Lapsen fyysinen kasvu on solujen lukumäärän ja koon lisääntymistä. Kudoksilla on erilainen kasvunopeus lapsuuden eri ikäkausina. Kasvulle ovat luontaisia imeväisiän nopea kasvu, leikki- ja kouluiän hitaampi ja tasainen kasvu sekä murrosiän kasvupyrähdys. Lapsen kasvua ja kehitystä seurataan säännöllisesti neuvolassa. Tavallisimmin käytetyt fyysisen kasvun mitat ovat pituus, paino ja päänympärys.
Lapsen kasvamisesta voi päätellä, voiko lapsi hyvin. Kasvun poikkeava hidastuminen tai kiihtyminen voi olla varoitusmerkki jostain sairaudesta, mikä on hyvä selvittää nopeasti. On kuitenkin tärkeää huomioida lasten yksilöllisyys, jotkut ovat pitkiä,lyhyitä,laihoja,tukevia jne.
Lapsuuden ja nuoruuden jaottelu ikäkausiksi:
0-28 vrk = Vastasyntynyt
0-1v = Imeväisikäinen
1-3v= Leikki-ikäinen, varhainen
4-6v = Leikki-ikä, myöhäinen
8-12 = Kouluikäinen
12-18 = Nuori
Lapsen fyysistä kasvua säätelevät tekijät:
Terveydentila, perintötekijät, sikiön olosuhteet kohdussa, kasvuhormoni ja tyroksiini, ravitsemus, vuodenajat, sekulaarinen kasvu ja kasvuympäristö .
MOTORINEN
Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä. Se jatkuu fyysisen kasvun tavoin hedelmöityksestä aikuisuuteen. Motorinen kehitys määräytyy pitkälti keskushermoston, luuston ja lihaksiston kehityksen perusteella. Perimä antaa rajat motoriselle kehitykselle, mutta kasvuympäristö ja yksilön oma innostus motoristen taitojen harjoitteluun vaikuttavat siihen, millaisia motorisia taitoja kukin lopulta hallitsee.
Motorinen kehitys noudattaa kolmea päälinjaa:
-Lihasten säätely kehittyy päästä jalkoihin eli kefalokaudaalisesti
-Lihasten säätely kehittyy myös keskeltä äärialueille eli proksimodistaalisesti (esim.lapsi oppii ensin istumaan ja sitten vasta seisomaan).
-Kehitys etenee kokonaisvaltaisista liikkeistä eriytyneisiin liikkeisiin eli suurista nivelistä pieniä niveliä kohti. (hienomotoriikan kehitys)
Lapsi on luonnostaan innostunut liikkumisesta ja harjoittaa motorisia taitojaan oma-aloitteisesti pienestä pitäen. Jotta uuden motorisen taidon oppiminen on mahdollista, liikkeisiin tarvittavien fysiologisten osa-aluiden tulee olla riittävän kypsiä. Motoriset taidot kehittyvät yksilöllisessä aikataulussa ja vaihtelevat samanikäisten lasten välillä suuresti.
Liikkumaan oppiminen edistää myös lapsen psyykkistä kehitystä. Kun lapsi pääsee itse liikkeelle, hän ei tarvitse enää hoitajaa tekemään kaikkea puolestaan, Ympäristöstä kiinnostuminen on lapselle luonnollista ja kehittää lapsen ajattelua. Hän oppii myös uusia asioita ja saa lisää kokemuksia.
Karkea ja hienomotorinen kehitys tapahtuu lapsuudessa vaiheittain. Karkeamotoriikalla tarkoitetaan suurten lihasryhmien hallintaa ja liikkumiseen tarvittavien lihastoimintojen koordinaatiota esim. käveleminen ja juokseminen. Hienomotoriikka tarkoittaa pienten lihasten hallintaa esim. pinsetti-ote, kupista juominen jne...
Esimerkkejä karkeamotorisen kehityksen vaiheista ikä vaiheissa:
1v : Seisoo ilman tukea, kävelee tuettuna ja vähitellen myös ottaa ensiaskeleensa ilman tukea, osaa laskeutua seisoma asennosta istuma-asentoon
2v : juoksee, kävelee portaissa tasa-askelin, potkaisee palloa.
3v : kävelee varpaillaan, kävelee rappuset vuoro-askelin, hyppii tasajalkaa
4-5v: saa pallon kiinni, hyppii yhdellä jalalla, ottaa vauhtia keinussa, hyppää narua, oppii uimaan,luuistelemaan, pyöräilemään...on saavuttanut motorisen kehityksen perusvalmiudet.
Esimerkkejä hienomotoriikan kehityksestä eri ikä-vaiheissa:
2-9kk : leikkii omilla käsillään, tarttuu kämmenotteella, pudottelee esineitä, syö sormiruokaa, vierittää palloa ja helistelee leluja, siirtää lelun kämmenestä toiseen.
1-3: juo kupista, syö lusikalla, kääntää kirjan sivuja, piirtää kynä kämmenotteessa, kokoaa helppoja palapelejä, pujottelee isoja helmiä lankaan...
3-5v: käyttää saksia, piirtää ihmispiirroksen, piirtää eri muotoja, osaa jäljentää esim numeroita/kirjaimia...
Miten tuen lapsen motorista kehitystä? Esimerkkejä
1-3v :
Käsittelen lasta kiinnostavia esineitä esimerkiksi vierittelen ja heittelen palloa, kokoan palikka torneja, työnnän kärryjä lapsen kanssa. Ohjaan lasta käyttämään molempia käsiään.
Otan mukaan kehon osia( heilutan korvia käsin)
Ohjaan lasta kävelemään takaperin, sivuttain ja eri esteiden yli. Piirrän lapsen kanssa ja tuen ruokailu välineiden käytössä.
3-5v:
Leikin yksinkertaisia liikunnallisia leikkejä( hyppimistä, juoksemista, ryömimistä, pyöritään, hiivitään jne.) Kapteeni käskee leikit( kapteeni käskee liikuttamaan eri kehon osia monipuolisesti)
Tasapaino leikkejä esim hiekkalaatikon reunalla. Järjestän taitoratoja esim kuperkeikka jne..
5-6v: Harjoittelen lapsen kanssa liikkeiden yhdistämistä vaativia suorituksia esim. pallopelit, pituushyppy,hyppynaru....kannustan lasta pyöräilemään, ja leikki missä matkitaan eläimiä esim. miten kissa venyttelee?
Lapsuusikä voidaan jakaa eri ikäkausiksi kasvun ja kehityksen rytmin mukaan. Ikäkaudet kuitenkin vaihtuvat liukuvasti ja niiden väliset rajakohdat ja nimitykset ovat sopimusluonteisia.
Lapsen fyysinen kasvu on solujen lukumäärän ja koon lisääntymistä. Kudoksilla on erilainen kasvunopeus lapsuuden eri ikäkausina. Kasvulle ovat luontaisia imeväisiän nopea kasvu, leikki- ja kouluiän hitaampi ja tasainen kasvu sekä murrosiän kasvupyrähdys. Lapsen kasvua ja kehitystä seurataan säännöllisesti neuvolassa. Tavallisimmin käytetyt fyysisen kasvun mitat ovat pituus, paino ja päänympärys.
Lapsen kasvamisesta voi päätellä, voiko lapsi hyvin. Kasvun poikkeava hidastuminen tai kiihtyminen voi olla varoitusmerkki jostain sairaudesta, mikä on hyvä selvittää nopeasti. On kuitenkin tärkeää huomioida lasten yksilöllisyys, jotkut ovat pitkiä,lyhyitä,laihoja,tukevia jne.
Lapsuuden ja nuoruuden jaottelu ikäkausiksi:
0-28 vrk = Vastasyntynyt
0-1v = Imeväisikäinen
1-3v= Leikki-ikäinen, varhainen
4-6v = Leikki-ikä, myöhäinen
8-12 = Kouluikäinen
12-18 = Nuori
Lapsen fyysistä kasvua säätelevät tekijät:
Terveydentila, perintötekijät, sikiön olosuhteet kohdussa, kasvuhormoni ja tyroksiini, ravitsemus, vuodenajat, sekulaarinen kasvu ja kasvuympäristö .
MOTORINEN
Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä. Se jatkuu fyysisen kasvun tavoin hedelmöityksestä aikuisuuteen. Motorinen kehitys määräytyy pitkälti keskushermoston, luuston ja lihaksiston kehityksen perusteella. Perimä antaa rajat motoriselle kehitykselle, mutta kasvuympäristö ja yksilön oma innostus motoristen taitojen harjoitteluun vaikuttavat siihen, millaisia motorisia taitoja kukin lopulta hallitsee.
Motorinen kehitys noudattaa kolmea päälinjaa:
-Lihasten säätely kehittyy päästä jalkoihin eli kefalokaudaalisesti
-Lihasten säätely kehittyy myös keskeltä äärialueille eli proksimodistaalisesti (esim.lapsi oppii ensin istumaan ja sitten vasta seisomaan).
-Kehitys etenee kokonaisvaltaisista liikkeistä eriytyneisiin liikkeisiin eli suurista nivelistä pieniä niveliä kohti. (hienomotoriikan kehitys)
Lapsi on luonnostaan innostunut liikkumisesta ja harjoittaa motorisia taitojaan oma-aloitteisesti pienestä pitäen. Jotta uuden motorisen taidon oppiminen on mahdollista, liikkeisiin tarvittavien fysiologisten osa-aluiden tulee olla riittävän kypsiä. Motoriset taidot kehittyvät yksilöllisessä aikataulussa ja vaihtelevat samanikäisten lasten välillä suuresti.
Liikkumaan oppiminen edistää myös lapsen psyykkistä kehitystä. Kun lapsi pääsee itse liikkeelle, hän ei tarvitse enää hoitajaa tekemään kaikkea puolestaan, Ympäristöstä kiinnostuminen on lapselle luonnollista ja kehittää lapsen ajattelua. Hän oppii myös uusia asioita ja saa lisää kokemuksia.
Karkea ja hienomotorinen kehitys tapahtuu lapsuudessa vaiheittain. Karkeamotoriikalla tarkoitetaan suurten lihasryhmien hallintaa ja liikkumiseen tarvittavien lihastoimintojen koordinaatiota esim. käveleminen ja juokseminen. Hienomotoriikka tarkoittaa pienten lihasten hallintaa esim. pinsetti-ote, kupista juominen jne...
Esimerkkejä karkeamotorisen kehityksen vaiheista ikä vaiheissa:
1v : Seisoo ilman tukea, kävelee tuettuna ja vähitellen myös ottaa ensiaskeleensa ilman tukea, osaa laskeutua seisoma asennosta istuma-asentoon
2v : juoksee, kävelee portaissa tasa-askelin, potkaisee palloa.
3v : kävelee varpaillaan, kävelee rappuset vuoro-askelin, hyppii tasajalkaa
4-5v: saa pallon kiinni, hyppii yhdellä jalalla, ottaa vauhtia keinussa, hyppää narua, oppii uimaan,luuistelemaan, pyöräilemään...on saavuttanut motorisen kehityksen perusvalmiudet.
Esimerkkejä hienomotoriikan kehityksestä eri ikä-vaiheissa:
2-9kk : leikkii omilla käsillään, tarttuu kämmenotteella, pudottelee esineitä, syö sormiruokaa, vierittää palloa ja helistelee leluja, siirtää lelun kämmenestä toiseen.
1-3: juo kupista, syö lusikalla, kääntää kirjan sivuja, piirtää kynä kämmenotteessa, kokoaa helppoja palapelejä, pujottelee isoja helmiä lankaan...
3-5v: käyttää saksia, piirtää ihmispiirroksen, piirtää eri muotoja, osaa jäljentää esim numeroita/kirjaimia...
Miten tuen lapsen motorista kehitystä? Esimerkkejä
1-3v :
Käsittelen lasta kiinnostavia esineitä esimerkiksi vierittelen ja heittelen palloa, kokoan palikka torneja, työnnän kärryjä lapsen kanssa. Ohjaan lasta käyttämään molempia käsiään.
Otan mukaan kehon osia( heilutan korvia käsin)
Ohjaan lasta kävelemään takaperin, sivuttain ja eri esteiden yli. Piirrän lapsen kanssa ja tuen ruokailu välineiden käytössä.
3-5v:
Leikin yksinkertaisia liikunnallisia leikkejä( hyppimistä, juoksemista, ryömimistä, pyöritään, hiivitään jne.) Kapteeni käskee leikit( kapteeni käskee liikuttamaan eri kehon osia monipuolisesti)
Tasapaino leikkejä esim hiekkalaatikon reunalla. Järjestän taitoratoja esim kuperkeikka jne..
5-6v: Harjoittelen lapsen kanssa liikkeiden yhdistämistä vaativia suorituksia esim. pallopelit, pituushyppy,hyppynaru....kannustan lasta pyöräilemään, ja leikki missä matkitaan eläimiä esim. miten kissa venyttelee?
lauantai 9. huhtikuuta 2016
Rästitehtävä: Perushoidon ohjaustilanne
Kuvitteellinen perushoitoon liittyvä tilanne
Pekka on 3vuotias. Pekalle ruokailu tilanteet ovat haastavia. Ruokaa hän ei malta oikein syödä, tulee sotkettua paljon eikä Pekka millään tahdo viedä ruokailuvälineitä ja jäämiä niille tarkoitetuille paikoille ruokailun jälkeen. Pekka myös usein vastustaa ruokailu instrumenttien käyttöä ja syö sormin.
Tavoitteena olisi saada pekka syömään paremmin, sekä noudattamaan parempia tapoja ruokailun yhteydessä mm. välineiden palautus ja niiden käyttö.
Miten ohjaan ja motivoin Pekkaa
Motivoin Pekkaa kehumalla aina kun hän suoriutuu hyvin tai yrittää suoriutua. Kannustan Pekkaa syömään kunnolla, olemalla Pekan vierellä ja tarvittaessa avustan häntä välineiden käytössä, ohjaamalla hänen käsiään ja näyttämällä esimerkkiä.
Teen välineiden palautuksesta innostavaa kehuilla ja esim. taputuksilla, sekä ohjaan Pekkaa tilanteessa kädestä pitäen niin useasti kun se on tarpeen, enkä päästä Pekkaa livahtamaan tilanteesta.
Teen ruokailu tilanteesta kiinnostavamman ruokaloruilla, sekä kehitän välineiden palauttamiseen tarinan, lorun taikka laulun. Ylläpidän myös rauhaa ruokailu tilanteissa ja olen Pekan vieressä aina kun mahdollista.
Laitan Pekalle aina ruokalapun kun sotkemista tapahtuu.
Pekka on 3vuotias. Pekalle ruokailu tilanteet ovat haastavia. Ruokaa hän ei malta oikein syödä, tulee sotkettua paljon eikä Pekka millään tahdo viedä ruokailuvälineitä ja jäämiä niille tarkoitetuille paikoille ruokailun jälkeen. Pekka myös usein vastustaa ruokailu instrumenttien käyttöä ja syö sormin.
Tavoitteena olisi saada pekka syömään paremmin, sekä noudattamaan parempia tapoja ruokailun yhteydessä mm. välineiden palautus ja niiden käyttö.
Miten ohjaan ja motivoin Pekkaa
Motivoin Pekkaa kehumalla aina kun hän suoriutuu hyvin tai yrittää suoriutua. Kannustan Pekkaa syömään kunnolla, olemalla Pekan vierellä ja tarvittaessa avustan häntä välineiden käytössä, ohjaamalla hänen käsiään ja näyttämällä esimerkkiä.
Teen välineiden palautuksesta innostavaa kehuilla ja esim. taputuksilla, sekä ohjaan Pekkaa tilanteessa kädestä pitäen niin useasti kun se on tarpeen, enkä päästä Pekkaa livahtamaan tilanteesta.
Teen ruokailu tilanteesta kiinnostavamman ruokaloruilla, sekä kehitän välineiden palauttamiseen tarinan, lorun taikka laulun. Ylläpidän myös rauhaa ruokailu tilanteissa ja olen Pekan vieressä aina kun mahdollista.
Laitan Pekalle aina ruokalapun kun sotkemista tapahtuu.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
4. Ohjaaminen kasvatustyössä
Miten ohjaan lasta/lapsiryhmää työharjoittelussa
Ryhmän toimintaan vaikuttavat monet asiat. Päiväkodissa on varmasti lapsia, jotka käyttäytyvät ryhmässä eri tavalla kuin yksin ollessaan ja eri tavalla erilaisissa ryhmissä. Siksi tutustun huolellisesti lapsiin yksilöinä, jolloin voin muodostaa ryhmän mahdollisimman hyvin, niin että ilmapiiri on parempi ja asiakkaiden vuorovaikutus pelaa paremmin.
Suunnittelen ryhmän toiminnan huolellisesti, jolloin voin toiminnan aikana keskittyä enemmän lapsiin ja heidän tekemisiin. Annan myös mahdollisuuksien mukaan lapsille mahdollisuuden auttaa suunnittelussa.
Motivoin lasta/lapsia antamalla hyvät ja selkeät ohjeet ja tarkastan, että osallistujat ovat ymmärtäneet asian. Ohjaan lapsia positiivisella asenteella ja hyvällä kuuluvuudella. En anna kuin yhden ohjeen kerrallaan ja käytän tarvittaessa apuna esim.kuvia ja esineitä, sekä tietysti omaa esimerkkiä. Tunnelmoin myös tilannetta parhaan mukaan esim. musiikilla ja lavasteilla.
Varmistan, että kaikki lapset pääsevät osallistumaan toimintaan, siksi yritän muodostaa pienryhymiä aina kun se on mahdollista. Isompaa ryhmää on hyvä käyttää silloin kun on kyse yhteenkuuluvuudesta esim. laulutuokio.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Lapselle ominainen tapa toimia
Lapselle ominaiset tavat toimia ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen. Lapsen päästessä toteuttamaan näitä kasvattajan tukemana, vahvistuu lapsen hyvinvointi. Kasvattajan vastuulla onkin tarjota lapsille monipuolisesti erilaisia toimintamahdollisuuksia.
Olen menossa työssä-oppimis jaksolle päiväkotiin, joten pohdin miten voisin tarjota lapsille toimintaa toteuttaa leikkimistä, liikkumista, tutkimista ja taiteellista kokemista sekä ilmaisemista.
1.Leikki
Annan lasten valita jonkin mieleisen sadun satukirjasta, jonka pohjalta rakennamme nukkumistilaan sadun ympäristön, käyttäen vilttejä ja isoja rakennuspalikoita. Käytämme myös rooliasuja, joihin lapset saavat pukeutua halutessaan ja esittää tarinan hahmoja. Esim. Tarinan ollessa kolme pientä porsasta, rakennellaan majoja, joita susi tulee puhaltelemaan kumoon.
2.Liikkuminen
Luulen, että lapset haluavat pihalla ollessaan olla hippaa kanssani, niin että minä jahtaan. Olemme piilos-leikkiä, jossa lapset menevät piiloon ja minun heidät löydettäessä on heidän kipitettävä turvaan esim. hiekkalaatikolle tai liukumäelle. Pihalla viihdyn itsekin parhaiten lapsien kanssa ja liikkumis mahdollisuuksia on lukuisia esim. hyppynaru ja erilaiset pallopelit.
3.Tutkiminen
Päiväkodin läheisyydessä on todennäköisesti metsää. Lähden retkelle metsään ja kehotan lapsia keräämään maasta jonkin asian ja kertomaan, mikä se hänen mielestään on, käyttäen halutessaan mielikuvitusta. Tutkimme ja pohdimme luontoa.
4. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen
Pidän piirrustus/maalaus tuokion lapsille. Soitan lapsille erilaisia musiikki kappaleita ja lapset saavat piirtää "musiikin näköisen piirustuksen". Jos ei meinaa piirrustusta oikein syntyä niin saa myös tanssia.
Ohjaava kasvatustyyli
Ohjaava kasvatustyyli
Nykyisen tietämyksen mukaan ohjaava ja vuorovaikutteinen kasvatustyyli on paras. Kasvatus toimii lapsilähtöisesti ja tyyli ottaa huomioon lapsen iän ja kehitysvaiheen kun lapselle asetetaan tavoitteita ja rajoituksia. Säännöt perustellaan lapselle ja kasvattaja valvoo niiden toteutumista. Kasvatus on johdonmukaista ja oikeudenmukaista.
Kasvatuksen pohjana on lasten tarpeet. Lapset saavat ohjaavassa kasvatuksessa arvostusta ja heidän mielipiteet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. Kasvattaja kantaa vastuunsa ja huolehtii lapsen perustarpeista ja turvallisuudesta. Kasvattaja on aidosti kiinnostunut lapsista, heidän tekemisistään sekä kasvattaja myös osoittaa kiintymystä sanoin ja teoin.
Ohjaavan kasvatuksen periaatteita ovat hyväksyntä, välittäminen ja luottamus. Lapsi tulee aina hyväksyä, kuten myös heidän tunteensa. Lapsia tulee myös ohjata rakentavassa tunteiden ilmaisussa.
Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on tukea lasta selviytymään elämässään itsenäisesti. Lapsi kasvaa osaksi perhettään ja yhteiskuntaa. Kasvatuksessa hän oppii mikä on oikein ja väärin, arvokasta ja vältettävää, sopivaa ja epäsopivaa, mitkä ovat hänen oikeutensa, vastuunsa ja velvollisuutensa.
Esimerkki ohjaavasta kasvatustilanteesta:
1. Eräs perhe asui omakotitalossa, jonka takapihalta alkoi suuri metsä. 4vuotias Mikko kiukkusi kovasti vanhemmilleen, koska hän ei saanut mennä metsään yksin leikkimään. Niinpä Mikko kysyi äitiltään miksi hän ei voisi metsään mennä retkeilemään yksin, kun kerta isoveikkakin voi mennä. Äiti vastasi pojalleen "Rakastan sinua niin paljon, etten uskalla päästää sinua vielä yksin, koska sinä voit eksyä metsään, jos sinä sinne yksin menet" Mikko ymmärsi hyvin . Mikko kuitenkin pääsi aina metsään isoveljensä tai vanhempiensa kanssa metsäretkelle. Mikko oli myös aina innoissaan kun hän sai mennä aina hieman pidemmälle yksin, kunhan hieman ikää ja kokemusta karttui.
Nykyisen tietämyksen mukaan ohjaava ja vuorovaikutteinen kasvatustyyli on paras. Kasvatus toimii lapsilähtöisesti ja tyyli ottaa huomioon lapsen iän ja kehitysvaiheen kun lapselle asetetaan tavoitteita ja rajoituksia. Säännöt perustellaan lapselle ja kasvattaja valvoo niiden toteutumista. Kasvatus on johdonmukaista ja oikeudenmukaista.
Kasvatuksen pohjana on lasten tarpeet. Lapset saavat ohjaavassa kasvatuksessa arvostusta ja heidän mielipiteet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. Kasvattaja kantaa vastuunsa ja huolehtii lapsen perustarpeista ja turvallisuudesta. Kasvattaja on aidosti kiinnostunut lapsista, heidän tekemisistään sekä kasvattaja myös osoittaa kiintymystä sanoin ja teoin.
Ohjaavan kasvatuksen periaatteita ovat hyväksyntä, välittäminen ja luottamus. Lapsi tulee aina hyväksyä, kuten myös heidän tunteensa. Lapsia tulee myös ohjata rakentavassa tunteiden ilmaisussa.
Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on tukea lasta selviytymään elämässään itsenäisesti. Lapsi kasvaa osaksi perhettään ja yhteiskuntaa. Kasvatuksessa hän oppii mikä on oikein ja väärin, arvokasta ja vältettävää, sopivaa ja epäsopivaa, mitkä ovat hänen oikeutensa, vastuunsa ja velvollisuutensa.
Esimerkki ohjaavasta kasvatustilanteesta:
1. Eräs perhe asui omakotitalossa, jonka takapihalta alkoi suuri metsä. 4vuotias Mikko kiukkusi kovasti vanhemmilleen, koska hän ei saanut mennä metsään yksin leikkimään. Niinpä Mikko kysyi äitiltään miksi hän ei voisi metsään mennä retkeilemään yksin, kun kerta isoveikkakin voi mennä. Äiti vastasi pojalleen "Rakastan sinua niin paljon, etten uskalla päästää sinua vielä yksin, koska sinä voit eksyä metsään, jos sinä sinne yksin menet" Mikko ymmärsi hyvin . Mikko kuitenkin pääsi aina metsään isoveljensä tai vanhempiensa kanssa metsäretkelle. Mikko oli myös aina innoissaan kun hän sai mennä aina hieman pidemmälle yksin, kunhan hieman ikää ja kokemusta karttui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)