Nykyisen tietämyksen mukaan ohjaava ja vuorovaikutteinen kasvatustyyli on paras. Kasvatus toimii lapsilähtöisesti ja tyyli ottaa huomioon lapsen iän ja kehitysvaiheen kun lapselle asetetaan tavoitteita ja rajoituksia. Säännöt perustellaan lapselle ja kasvattaja valvoo niiden toteutumista. Kasvatus on johdonmukaista ja oikeudenmukaista.
Kasvatuksen pohjana on lasten tarpeet. Lapset saavat ohjaavassa kasvatuksessa arvostusta ja heidän mielipiteet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. Kasvattaja kantaa vastuunsa ja huolehtii lapsen perustarpeista ja turvallisuudesta. Kasvattaja on aidosti kiinnostunut lapsista, heidän tekemisistään sekä kasvattaja myös osoittaa kiintymystä sanoin ja teoin.
Ohjaavan kasvatuksen periaatteita ovat hyväksyntä, välittäminen ja luottamus. Lapsi tulee aina hyväksyä, kuten myös heidän tunteensa. Lapsia tulee myös ohjata rakentavassa tunteiden ilmaisussa.
Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on tukea lasta selviytymään elämässään itsenäisesti. Lapsi kasvaa osaksi perhettään ja yhteiskuntaa. Kasvatuksessa hän oppii mikä on oikein ja väärin, arvokasta ja vältettävää, sopivaa ja epäsopivaa, mitkä ovat hänen oikeutensa, vastuunsa ja velvollisuutensa.
Esimerkki ohjaavasta kasvatustilanteesta:
1. Eräs perhe asui omakotitalossa, jonka takapihalta alkoi suuri metsä. 4vuotias Mikko kiukkusi kovasti vanhemmilleen, koska hän ei saanut mennä metsään yksin leikkimään. Niinpä Mikko kysyi äitiltään miksi hän ei voisi metsään mennä retkeilemään yksin, kun kerta isoveikkakin voi mennä. Äiti vastasi pojalleen "Rakastan sinua niin paljon, etten uskalla päästää sinua vielä yksin, koska sinä voit eksyä metsään, jos sinä sinne yksin menet" Mikko ymmärsi hyvin . Mikko kuitenkin pääsi aina metsään isoveljensä tai vanhempiensa kanssa metsäretkelle. Mikko oli myös aina innoissaan kun hän sai mennä aina hieman pidemmälle yksin, kunhan hieman ikää ja kokemusta karttui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti