keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Lapselle ominainen tapa toimia
Lapselle ominaiset tavat toimia ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen. Lapsen päästessä toteuttamaan näitä kasvattajan tukemana, vahvistuu lapsen hyvinvointi. Kasvattajan vastuulla onkin tarjota lapsille monipuolisesti erilaisia toimintamahdollisuuksia.
Olen menossa työssä-oppimis jaksolle päiväkotiin, joten pohdin miten voisin tarjota lapsille toimintaa toteuttaa leikkimistä, liikkumista, tutkimista ja taiteellista kokemista sekä ilmaisemista.
1.Leikki
Annan lasten valita jonkin mieleisen sadun satukirjasta, jonka pohjalta rakennamme nukkumistilaan sadun ympäristön, käyttäen vilttejä ja isoja rakennuspalikoita. Käytämme myös rooliasuja, joihin lapset saavat pukeutua halutessaan ja esittää tarinan hahmoja. Esim. Tarinan ollessa kolme pientä porsasta, rakennellaan majoja, joita susi tulee puhaltelemaan kumoon.
2.Liikkuminen
Luulen, että lapset haluavat pihalla ollessaan olla hippaa kanssani, niin että minä jahtaan. Olemme piilos-leikkiä, jossa lapset menevät piiloon ja minun heidät löydettäessä on heidän kipitettävä turvaan esim. hiekkalaatikolle tai liukumäelle. Pihalla viihdyn itsekin parhaiten lapsien kanssa ja liikkumis mahdollisuuksia on lukuisia esim. hyppynaru ja erilaiset pallopelit.
3.Tutkiminen
Päiväkodin läheisyydessä on todennäköisesti metsää. Lähden retkelle metsään ja kehotan lapsia keräämään maasta jonkin asian ja kertomaan, mikä se hänen mielestään on, käyttäen halutessaan mielikuvitusta. Tutkimme ja pohdimme luontoa.
4. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen
Pidän piirrustus/maalaus tuokion lapsille. Soitan lapsille erilaisia musiikki kappaleita ja lapset saavat piirtää "musiikin näköisen piirustuksen". Jos ei meinaa piirrustusta oikein syntyä niin saa myös tanssia.
Ohjaava kasvatustyyli
Ohjaava kasvatustyyli
Nykyisen tietämyksen mukaan ohjaava ja vuorovaikutteinen kasvatustyyli on paras. Kasvatus toimii lapsilähtöisesti ja tyyli ottaa huomioon lapsen iän ja kehitysvaiheen kun lapselle asetetaan tavoitteita ja rajoituksia. Säännöt perustellaan lapselle ja kasvattaja valvoo niiden toteutumista. Kasvatus on johdonmukaista ja oikeudenmukaista.
Kasvatuksen pohjana on lasten tarpeet. Lapset saavat ohjaavassa kasvatuksessa arvostusta ja heidän mielipiteet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. Kasvattaja kantaa vastuunsa ja huolehtii lapsen perustarpeista ja turvallisuudesta. Kasvattaja on aidosti kiinnostunut lapsista, heidän tekemisistään sekä kasvattaja myös osoittaa kiintymystä sanoin ja teoin.
Ohjaavan kasvatuksen periaatteita ovat hyväksyntä, välittäminen ja luottamus. Lapsi tulee aina hyväksyä, kuten myös heidän tunteensa. Lapsia tulee myös ohjata rakentavassa tunteiden ilmaisussa.
Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on tukea lasta selviytymään elämässään itsenäisesti. Lapsi kasvaa osaksi perhettään ja yhteiskuntaa. Kasvatuksessa hän oppii mikä on oikein ja väärin, arvokasta ja vältettävää, sopivaa ja epäsopivaa, mitkä ovat hänen oikeutensa, vastuunsa ja velvollisuutensa.
Esimerkki ohjaavasta kasvatustilanteesta:
1. Eräs perhe asui omakotitalossa, jonka takapihalta alkoi suuri metsä. 4vuotias Mikko kiukkusi kovasti vanhemmilleen, koska hän ei saanut mennä metsään yksin leikkimään. Niinpä Mikko kysyi äitiltään miksi hän ei voisi metsään mennä retkeilemään yksin, kun kerta isoveikkakin voi mennä. Äiti vastasi pojalleen "Rakastan sinua niin paljon, etten uskalla päästää sinua vielä yksin, koska sinä voit eksyä metsään, jos sinä sinne yksin menet" Mikko ymmärsi hyvin . Mikko kuitenkin pääsi aina metsään isoveljensä tai vanhempiensa kanssa metsäretkelle. Mikko oli myös aina innoissaan kun hän sai mennä aina hieman pidemmälle yksin, kunhan hieman ikää ja kokemusta karttui.
Nykyisen tietämyksen mukaan ohjaava ja vuorovaikutteinen kasvatustyyli on paras. Kasvatus toimii lapsilähtöisesti ja tyyli ottaa huomioon lapsen iän ja kehitysvaiheen kun lapselle asetetaan tavoitteita ja rajoituksia. Säännöt perustellaan lapselle ja kasvattaja valvoo niiden toteutumista. Kasvatus on johdonmukaista ja oikeudenmukaista.
Kasvatuksen pohjana on lasten tarpeet. Lapset saavat ohjaavassa kasvatuksessa arvostusta ja heidän mielipiteet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. Kasvattaja kantaa vastuunsa ja huolehtii lapsen perustarpeista ja turvallisuudesta. Kasvattaja on aidosti kiinnostunut lapsista, heidän tekemisistään sekä kasvattaja myös osoittaa kiintymystä sanoin ja teoin.
Ohjaavan kasvatuksen periaatteita ovat hyväksyntä, välittäminen ja luottamus. Lapsi tulee aina hyväksyä, kuten myös heidän tunteensa. Lapsia tulee myös ohjata rakentavassa tunteiden ilmaisussa.
Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on tukea lasta selviytymään elämässään itsenäisesti. Lapsi kasvaa osaksi perhettään ja yhteiskuntaa. Kasvatuksessa hän oppii mikä on oikein ja väärin, arvokasta ja vältettävää, sopivaa ja epäsopivaa, mitkä ovat hänen oikeutensa, vastuunsa ja velvollisuutensa.
Esimerkki ohjaavasta kasvatustilanteesta:
1. Eräs perhe asui omakotitalossa, jonka takapihalta alkoi suuri metsä. 4vuotias Mikko kiukkusi kovasti vanhemmilleen, koska hän ei saanut mennä metsään yksin leikkimään. Niinpä Mikko kysyi äitiltään miksi hän ei voisi metsään mennä retkeilemään yksin, kun kerta isoveikkakin voi mennä. Äiti vastasi pojalleen "Rakastan sinua niin paljon, etten uskalla päästää sinua vielä yksin, koska sinä voit eksyä metsään, jos sinä sinne yksin menet" Mikko ymmärsi hyvin . Mikko kuitenkin pääsi aina metsään isoveljensä tai vanhempiensa kanssa metsäretkelle. Mikko oli myös aina innoissaan kun hän sai mennä aina hieman pidemmälle yksin, kunhan hieman ikää ja kokemusta karttui.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Rajojen asettaminen
Rajojen asettaminen lapselle
Lapset osaavat olla hyvin vaativia ja melko usein lapsi haluaa jotain mitä ei voi saada, tai joutuu hän odottamaan sitä. Silloin tarvitaan rajoja. Kasvattajan on asetettava rajat lapsen oman turvallisuuden vuoksi, lapsi ei voi ymmärtää ja käsitellä vielä joitain asioita, kuten väkivaltaa ja pornoa.
Rajat toimivat sekä vanhempien, että lapsen parhaaksi. Rajat suojelee lapsen kasvua ja kehitystä, rajoilla luodaan fyysistä, että psyykkistä turvaa lapselle, tukee lapsen sisäistä, kypsymätöntä itsesäätelyjärjestelmää, kun lapsi ei vielä itse kykene säätelemään omaa toimintaansa, opettaa, mikä elämässä on sallittua ja mikä ei, mikä yleisesti on hyväksyttyä ja mikä ei, asettaa lapselle ikä- ja kehitystasoon sopivia vaatimuksia ja odotuksia, opettaa lapselle itsehillintää ja -hallintaa, tärkeitä elämän taitoja sekä myös auttaa lastaan rakentamaan totuudenmukaista kuvaa itsestään ja kyvyistään, mikä luo pohjaa terveelle itsetunnolle.
On aika itsestäänselvää, että lapsen elämänkokemus ja taidot eivät vielä riitä tekemään itsensä kannalta turvallisia ja järkeviä ratkaisuja. Vanhempi vastaa mm. riittävästä pukeutumisesta, terveellisestä ruokavaliosta, puhtaudesta, riittävästä levosta ja unesta, hygieniasta, tv;n ja videopelien käyttöön liittyvästä ajasta....ja listaa voisi jatkaa vielä pitkälle. Johdonmukaisuus helpottaa lasta.
Esimerkkejä rajojen asettamisesta:
3vuotias Jami on riehakkaalla päällä ja hän juoksentelee pitkinpoikin päiväkodin leikkihuoneessa, missä on paljon muitakin lapsia.
RATKAISU: Pysäytän Jamin ja kerron hänelle, että sisätiloissa ei saa nyt juosta noin holtittomasti, koska siinä voi törmätä muihin tai vaikkapa kalusteisiin, voi siis sattua itselleen tai muille jotain kipeää. Pihaleikkeihin on vielä aikaa, joten kysyn josko Jami haluaisi leikkiä vaikka eteis-tilassa kaverinsa kanssa . Jami piti ideasta ja tuon heille vielä pehmustetun patjan, jonka päällä he voisivat temppuilla ja purkaa energiaansa.
4vuotiaat Jessica ja Maija eivät millään meinaa pysyä poissa keittiö tiloista ja yrittävät aina livahtaa sinne tilaisuuden tullen.
RATKAISU: Otan Jessican ja Maijan puhutteluun. Kerron, että keittiö ei ole mikään lasten paikka, koska siellä on teräviä veitsiä yms. Sekä siellä voi olla vaikka kiehuvaa vettä, joka voi aiheuttaa paljon harmia. Kysyn myös tytöiltä miksi sinne keittiöön on mentävä. He kertovat haluavansa leikkiä kokkailu leikkiä, eikä heillä ole siihen leluja nyt saatavilla. Niinpä annan lapsille hieman välineistöä leikkiä varten : Huuhtelen tyhjän ketsuppipurkin, tyhjiä muovisia maustesirottimia sekä yhden kattilan ja kertakäyttölautasia. Askartelemme myös pahvilaatikosta ja kartongista uunin, sekä veitsiä ja haarukoita. Tytöt nauttivat askartelusta ja pääsevät kokkailemaan.
Lapset osaavat olla hyvin vaativia ja melko usein lapsi haluaa jotain mitä ei voi saada, tai joutuu hän odottamaan sitä. Silloin tarvitaan rajoja. Kasvattajan on asetettava rajat lapsen oman turvallisuuden vuoksi, lapsi ei voi ymmärtää ja käsitellä vielä joitain asioita, kuten väkivaltaa ja pornoa.
Rajat toimivat sekä vanhempien, että lapsen parhaaksi. Rajat suojelee lapsen kasvua ja kehitystä, rajoilla luodaan fyysistä, että psyykkistä turvaa lapselle, tukee lapsen sisäistä, kypsymätöntä itsesäätelyjärjestelmää, kun lapsi ei vielä itse kykene säätelemään omaa toimintaansa, opettaa, mikä elämässä on sallittua ja mikä ei, mikä yleisesti on hyväksyttyä ja mikä ei, asettaa lapselle ikä- ja kehitystasoon sopivia vaatimuksia ja odotuksia, opettaa lapselle itsehillintää ja -hallintaa, tärkeitä elämän taitoja sekä myös auttaa lastaan rakentamaan totuudenmukaista kuvaa itsestään ja kyvyistään, mikä luo pohjaa terveelle itsetunnolle.
On aika itsestäänselvää, että lapsen elämänkokemus ja taidot eivät vielä riitä tekemään itsensä kannalta turvallisia ja järkeviä ratkaisuja. Vanhempi vastaa mm. riittävästä pukeutumisesta, terveellisestä ruokavaliosta, puhtaudesta, riittävästä levosta ja unesta, hygieniasta, tv;n ja videopelien käyttöön liittyvästä ajasta....ja listaa voisi jatkaa vielä pitkälle. Johdonmukaisuus helpottaa lasta.Esimerkkejä rajojen asettamisesta:
3vuotias Jami on riehakkaalla päällä ja hän juoksentelee pitkinpoikin päiväkodin leikkihuoneessa, missä on paljon muitakin lapsia.
RATKAISU: Pysäytän Jamin ja kerron hänelle, että sisätiloissa ei saa nyt juosta noin holtittomasti, koska siinä voi törmätä muihin tai vaikkapa kalusteisiin, voi siis sattua itselleen tai muille jotain kipeää. Pihaleikkeihin on vielä aikaa, joten kysyn josko Jami haluaisi leikkiä vaikka eteis-tilassa kaverinsa kanssa . Jami piti ideasta ja tuon heille vielä pehmustetun patjan, jonka päällä he voisivat temppuilla ja purkaa energiaansa.
4vuotiaat Jessica ja Maija eivät millään meinaa pysyä poissa keittiö tiloista ja yrittävät aina livahtaa sinne tilaisuuden tullen.
RATKAISU: Otan Jessican ja Maijan puhutteluun. Kerron, että keittiö ei ole mikään lasten paikka, koska siellä on teräviä veitsiä yms. Sekä siellä voi olla vaikka kiehuvaa vettä, joka voi aiheuttaa paljon harmia. Kysyn myös tytöiltä miksi sinne keittiöön on mentävä. He kertovat haluavansa leikkiä kokkailu leikkiä, eikä heillä ole siihen leluja nyt saatavilla. Niinpä annan lapsille hieman välineistöä leikkiä varten : Huuhtelen tyhjän ketsuppipurkin, tyhjiä muovisia maustesirottimia sekä yhden kattilan ja kertakäyttölautasia. Askartelemme myös pahvilaatikosta ja kartongista uunin, sekä veitsiä ja haarukoita. Tytöt nauttivat askartelusta ja pääsevät kokkailemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)